torstai 7. heinäkuuta 2016

Lauma kasvaa


              ♥Ainutlaatuinen Orvokki 


Kuva: Minna Sillantie

Isosta koirasta oon  haaveillu kauan, useamman vuoden. Ihan ensimmäisenä ajattelin että laumanvartija on meirän koira kun täälä maalla ollaan ja hevoosiakin on. Mutta kun osaksi ollaan myös tuola keskustan omakotituvas niin laumis ei sinne olisi kyllä soveltunu. Ja ei olisi mahdollisuutta aidata niin jytkysti koko tonttia mitä ne tarvii. Eli ison rodun etsintä jatkui. 

Rodun on oltava ehdottoman lapsiystävällinen, koko perheen koira sekä osaa vahtia (ilmoittaa vieraista). Vieraita ei saa silti syödä eli ystävällinen pitää silti olla mutta saa kyllä pelotella ulkomuodollaan ulkopuoliset vierailijat.

Alkuun ajattelin bernhardinkoiraa, liityin yhdistyksen jäseneksikin että saan vähän tietoa rodusta. Jotenkin sitten mieli muuttui tämän rodun suhteen vaikkakin aivan ihana rotu onkin. Sitten otin selvää nöffistä. Aivan ihana rotu ja todella kauniskin. Mutta se kuolaaminen ja turkin työläisyys mietitytti. Sitte törmäsin leonbergiin. En ollu kovin paljoa perehtyny rotuun, aina ajatuksena on ollu että ne on kaikki sellaasia ruskeita isoja samannäköösiä möhköjä :D Pähkin nöffin ja leon välillä. Leo voitti.


Se olikin sitte menoa mitä enemmän otin rodusta  selvää. Aivan ihania leijonanpoikia ♥
Ehdoton plussa on se että ovat todella lapsiystävällisiä, son sen tärkein ominaisuus. Nämä osaa myös vahtia mutta rakastavat aikalailla kaikkia, varsinkin niitä lapsia. Hauskaa tästä tekee se että leonbergissä on kaikkia niitä rotuja mitä oon ittelle harkinnu eli non ny kaikki vähä niinku samas paketis :)



Mehän käytiin tutustumassa rotuun tässä lähistöllä. 5 kpl aikuusta leoa oli nähtävillä ja muutama pentukin. Kun mentiin paikanpäälle kattomaan niin kaikki nämä haukkuivat meirät tervetulleeksi. Omistaja sanoi että sinne vaan aitaukseen ja kaksi kertaa siinä mietin että voinko laittaa lapset sinne isojen vieraiden koirien kanssa. Sinne me sitte mentihin sekahan ja sitte olikin jo syrän viety. Kaikki oli niin ihanan ystävällisiä, varsinkin meirän lapsista ne oli erittäin kiinnostuneita ja touhusivat niin nätisti niiden kanssa. Äiteen syrän aiva pakahtui. Päätös oli sitämyören selevä :)



Varattiin pentu Bonnien kennelistä ja pentueen vanhemmat näette täältä: http://www.kolumbus.fi/bonnienkennel/valikkoFI.htm . Pentu on narttu, haaveissa on että päästäisiin näyttelyihin sekä isoin haave on päästä kasvattajaksi. Ikinähän näistä ei voi tietää mitä pennusta kasvaa (Olgan ja Doran kohralla käynyt niin että haaveet on ollut kovia mutta kaikkia koiria ei vaan oo suotu niihin puuhiin, ja siinä mieles pitääkin olla tarkkapirkko että jalostukseen käyttäisi sellaista koiraa joka on siihen hommaan täydellinen) ja maailma ei siihen kaadu vaikka ei tälläiset haaveet toteutuisi. Koira on kumminkin ensisijaasesti perheenjäsen. Mutta aina on hyvä kurkotella niitä haaveita, joskus ne vielä onnistuu :)

Kuva: Minna Sillantie


Orvokin virallinen nimi on:  Bonnien Absolut Unique. Orvokiksi tullaan kutsumaan. Tooosi kaunis pentu, luonteeltaan on vahva ja rohkia. Sunnuntaina haetaan kotia ja kyllä nämä päivät vaan tuntuu menevän hitaasti :')

Kuva: Minna Sillantie


Monet on sanonu jotta miten jaksat kun on näin pieni vauva mutta kun kaikki sen ymmärtäisi että kuinka paljon nämä mun karvaaset lapset antaa voimaa. Sen tiesin jos silloin kun Niiskun ja Boogin aika tuli että kauaa ei näin pienellä laumalla mennä, täältä puuttuu se The Orvokki ♥ Eli kenenkään ei tarvi murehtia mun jaksamista vaan tämän avulla tässä pötkötetään entistä virkeämpänä kohti uusia haasteita. Varmasti tuloo olemaan raskastakin mutta kyllä nämä enemmän antaa kun ottaa. Oon niin innoissani että pääsen tutustumaan uuteen rotuun ja saadaan oma nalle taloon.

Kuva: Minna Sillantie






3 kommenttia:

  1. Voi mikä söpöliini! <3 On se kyllä niin totta että nää karvaset kaverit antaa enemmän ku ottaa ja ne antaa niin paljon siihen arkeen iloa!

    VastaaPoista
  2. Onpas hän suloinen. <3 Itse olen vahvasti berhandilaisten puolella, vaikka leotkin toki söpöjä ovat. Lapsuudessa kotona oli pitkään kaksi berhandilaista, yhdessä vaiheessa oli taas berhandilainen ja nöffi.

    VastaaPoista