sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Synnytyskertomus




Meirän pikku emännän synnytys ei mennyt ihan helpoimman kaavan kautta mutta lopputulos olis mitä ihanin ja en vieläkään oikein tajua että miten meistä on jälleen tullut jotain noin ihanaa mitä PikkuA on ♥

Yritän nyt muistella tuota synnytystä, ajoissa voi olla vähän heittoja. Tää on sitte pitkä tarina, koittakaa jaksaa loppuun saakka :D

TIISTAI

Meillä oli äitiyspolille aika ja silloin ultrattiin vauvan kokoa. Olin tosiaan viikkoa ennemmin käynyt äippäpolilla ultrassa ja silloin ultrattiin vauva "sopevan kokoiseksi". Tälläkertaa vauvan koko ultrattiin ja se oli n. 4-4.2 kg. Tehtiin käynnistyspäätös mutta kun synnyttäjiä tuli ovista ja ikkunoista niin en päässyt vielä käynnistykseen vaan torstaina oli sitten tultava synnärille käynnistykseen.

Päästiin kotia ja päätettiin lähteä äidin ja lasten kanssa lenkille. Oltiin melkein kotipihassa lenkin päätteeksi niin kaaduin liukkaalla tiellä, tietysti mahan päälle. Kyllähän tuli kauhea paniikki tämän jälkeen, aivan hirveää kaatua oman vauvansa päälle. Tästä sitten samantien sisälle soittamaan miehelle että tulee heti kotiin että päästään synnärille käyrille, sitten lährettiinkin vauhdilla sinne synnärille. Tässä vaiheessa rupesi supistelemaankin, en saanu liikkeitä kunnolla tuntumaan, lähinnä pieniä hipaisuja ja paniikki meinasi iskeä. Käyrille päästiin niin vauvalla oli kaikki hyvin, liikettäkin rupesi tuntumaan mutta oli selvästi hiljaisempi. Vauva raasu oli varmasti järkyttynyt :( Päästiin kotiin mutta käytiin vielä illalla sekä seuraavana aamuna käyrillä, ihan omankin mielenrauhan vuoksi. Tein kotona liikelaskentaa ja yölläkin heräsin kuulostelemaan vauvan liikkeitä. Onneksi päästiin vaan säikähdyksellä.

TORSTAI

Jälleen huristeltiin synnärille :') Alakerran tilanne oli onneksi niin hyvä että saatiin ballonki paikalle, oli tarkoitus päästä sen kanssa kotia mutta sitten käyrillä oli jotain sellaista että halusivat laittaa mut osastolle. Harmi, olisin halunnu pitsalle. Vaikka tämäkin sitten kyllä onnistui kun Juha kiikutti pitsat osastolle :D Ballonki sai jonkun verran supistuksia aikaan mutta ei tarpeeksi kipeitä. Yöllä sain onneksi nukuttua.

PERJANTAI

Ballonki ei tullut itsestään pois mutta oli kumminkin "syntynyt" eli se nypättiin sitten pois. Lääkäri kävi katsomassa tilanteen eikä paikat olleet auenneet niin paljon että oltaisiin päästy saliin. Voi harmi. Ei se auttanu kun ruveta syömään cytoteciä. Se aloitettiin varovasti koska oli aiempi sektio takana. Otinkohan sille päivää tabletteja kaksi. Ei mitään suurempia vaikutuksia, tulihan supistuksia mutta aika epäluonnottomia ja lyhyitä. Illalla eikun unta palloon että jaksoi aamulla taas orotella synnyttämistä.

LAUANTAI

Nyt sain vähän isommalla annoksella cytoteciä, käveltiin Juhan kanssa pitkin sairaalaa ja rampattihin rappusia, kyllä tuli ne käytävät tutuiksi :D Mutta ei siltikään mitään. Jumppapallolla pompin ne ajat mitä huoneessa olin ja jalat rupesi turpoamaan aika jukelittomiksi kun en malttanu kauheasti maata. Taas koitti ilta.. Vähän rupesi turhauttamaan kun mitään ei tapahtunu ja ikäväki rupesi kotiin olemaan.



SUNNUNTAI

Nyt mentiin isoimmalla annoksella cytotecia ja oli tosiaan viimeinen päivä kun sitä sain. Eikä mitään. Ei vaikka ihan simona käveltiin ja käytiin varmaan koko keskussairaala läpi mutta ei. Edelleen niitä samoja pieniä suppareita joita tuli säännöllisesti muttei tehny tarpeeksi kipiää. Sain akupunktiotakin mutta ei sekään auttanut. PikkuA oli päättänyt jäärä asumaan masuun :D

MAANANTAI 

Mentiin lääkärille ja siinä toivossa että päästäisiin saliin oksitosiinitippaan. Odotukset oli korkealla ja vähän oltiin väsyneitä tähän tilanteeseen. Meillä oli mukava mieslääkäri joka ultrasi että vauva on n. 4,2-4,4 kg. Oksitosiini tippaan ei ollu asiaa koska paikat ei ollu tarpeeksi auki. Olisko ollu n. 2-3 cm. Lääkäri tuumasi että sektioon jos ei käynnisty nyt itsellään koska takana oli aiempi repeäminen niin turhan kovasti ei voi käynnistellä. Sektio varattiin siis torstaille koska aiemmin ei aikoja herunu.

Lährettihin siis kotia, voitte uskoa että pikkuusen oltiin pettyneitä kun viikko oltiin jo käynnistyksen "tuloksia" odoteltu ja rupesin olemaan vähän väsynykkin. Päätettiin että lapset jää vielä yöksi mummolaan jos tulee lähtö yöllä. Oli ihanaa tulla kotia vaikka oli ihan älytön ikävä lapsia.

Päätettiin ottaa päikkärit ja pari tuntia siinä sitte Juhan kans elpattiin. Kun heräsin niin mahasta kuului napsahdus, ajattelin että ne on niitä samoja mitä oli pitkin raskautta kuulunu. Kävin vessassa ja tuli vähän runsaampaa kirkasta vuotoa, ajattelin että tää on varmaan vaan jotain valkovuotoa, ei voi olla lapsivettä. Istuskelin siinä soffalla ja whatsapin kautte kyselin kavereilta että voiskohan se sittekki olla lapsivettä.. Päätin että lähden vähä kävelemään että jospa se sitä olisikin ja samalla sitten vettä lorahti oikeen kunnolla. Olin vähän järkyttyny, niin oli Juhaki. Nytkö sitten jotain tapahtuu, uskomatonta!! Meille oli annettu ohjeeksi että synnärille pitää mennä jos vettä rupiaa tulemaan ja eikun suunta taas synnärille.. Matkalla vähän nauratti tämä vispaaminen erestakaasin. Meirän vauva ihan selvästi piti äitiä ja isiä varpaillaan :'D

Synnärille päästiin ja päästiin yöksi sellaiseen mukavaa pieneen huoneseen. Sen verran supisteli että lämpöpakkauksia sai lämmitellä, olin onnellinen kun supistukset oli niitä omia eikä enää lääkkeellä tehtyjä. Yöllä sain vähän torkuttua..

TIISTAI

Nyt oli jännittävät hetket. Lääkäri tuli kattomaan tilanteen ja meirän ihmeeksi sanoi että saliin saadaan mennä. Tää oli kyllä mahtava hetki kun tiedettiin että nyt ei enää kauaa voi mennä että saadaan vauva syliin.



Saliin päästiin, olin 4cm auki ja kanavaa oli jäljellä 1.5cm. Oksitosiinitippa laitetaan kiinni. Vauvan käyrä oli vähävaihtelevaa ja lääkäri käy laittamassa pinnin vauvan päähän. Aloitan ilokaasun. Tippaa nostetaan ja kipeät supistukset alkaa, kun tutkitaan kohdunsuu on auki 4.5cm ja korkealla. Voihan kärsimysten kärsimys.

Siirryn pallon päälle ja sillä yritetään saada vauvaa laskeutumaan. Kipu tuntuu kovana alavatsalla ja tuntuu että että rakko repeää. Lääkäri käy laittamassa IUP-kateterin koska on aiempi sektio taustalla. Tämän jälkeen kivut pahenee lisää.. Toivon jo epiduraalia. Epiduraalin laitossa taas ongelmia ja ei meinaa paikkaa löytyä niinkun edellisilläkin kerroilla. Jossain vaiheessa neula menee sellaiseen paikkaan että tulee toiseen jalkaan kauhia kipu mutta menee ohi. Vihdoin puudute vaikuttaa, huhhuh. Kohdunsuu auki 7cm ja vauvakin tullut alemmas. Hetken päästä puudute katoaa ja kivut tulee todella kovana takaisin.

Tutkitaan taas ja kohdunsuu auki 9cm. Päädytään spinaalipuudutukseen, se meneekin paljon paremmin ja vaikutus on taivaallinen. Spinaali saatu klo 14:26, paineentunnetta rupiaa tulemaan muttei ponnistamisen. Auki ollaan 10cm ja vauva taas tullut vähän alemmas, tippaa nostellaan koska supistukset laimenee. Ja kipu palaa 15:30. En meinaa pystyä olla kuinkaa päin.

Lääkäri tuloo paikalle klo 16:30 ja laittaa pudendaalipuudutuksen josta ei apua. Kivut on suoraansanottuna ihan hirveät ja tuntuu että sisältä jotain repeää. Supistuksilla ei oo kunnon väliä ja ne on lyhyitä mutta niitä tulee paljon. Vihdoin lääkäri ultraa vauvan pään asentoa koska ei pääse laskeutumaan ja sieltähän se syy selviää ja vauvan nenu osoittaa klo 11. Päädytään kiireelliseen sektioon.

Matka sektioon oli kamala koska jouduin ilokaasun jättää. Sektioon sain kunnon puudutukset ja olo oli loistava, vähän tuli pahoivointia ja sain siihen lääkkeet. Torkuin leikkauksen ajan ja ei mennyt kauaa (klo 16:58) kun meirän ihana rakas tytön tyllerö syntyi oikein pirtsakkana ♥ Ei tosiaan mikä pienen pieni tyttö tullut, painoa oli 4606g ja pituutta 52cm.




Leikkaava lääkäri oli aivan mahtava, täytyy sanoa että on sitten niin oikealla alalla, kiitos loistavasta hoidosta. Kiitos meirän kätilöille, varsinkin Minnalle  ♥ Teette arvokasta työtä!!

Huhhuh, olihan siinä muisteltavaa ja aika melkoinen synnytys tämä oli, vieläkin puistattaa se kipu mitä synnytyksen aikana oli mutta kaikki oli todellakin sen arvoista. Niin ihana rakas tyttö meillä täälä on  ♥ Täytyy tehrä vielä oma romaani synnytyksen jälkeisistä päivistä :')



14 kommenttia:

  1. Olipa kivasti kerrottu. Jää näin muistiin hyvin asiat (vaikkei sitä synnytystä niin helpolla unohdakaan). Pitäisi varmaan itsekin kirjoittaa tuollainen synnytyskertomus ennen kuin unohtuu asiat. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Siksi mä ajattelinki että rutistan nuo asiat päästäni koska kyllähän suurin osa unohtuu vuosien saatossa, onpa mukava sitte joskus lukea tämä täältä :)

      Poista
  2. Olipas kova työ. Onneksi palkinto on parasta maailmassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä puuhaa mutta kaiken sen arvoista <3

      Poista
  3. Oi, kuinka kiva oli lukea synnytyskertomus. Aivan jännityksellä luin. Kuulostaa hurjalta, että kauan käynnistetty ja kaikki mahdolliset puudutukset lopuksi ja sitten kiireellä sektioon. Aika hurjaa varmasti.

    Ihana lapsukainen. <3

    Hyvää kevättä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ku jaksoot loppuhun asti :') Olihan se ollu ihanaa synnyttää normaalisti alakautte mutta nyt meni näin ja enää siihen ei oo mahdollisuutta.

      Ja kiitos, pitää pian nähdä <3

      Poista
  4. Ihanaa että jaoit synnytystarinan, oli kiva lukea. Niin se odotus aina kuitenkin palkitaan vaikka kuin epätoivoiselta näyttäisi. Mun pitäisi itse yrittää muistaa tää myös, kun eihän tota tiedä miten se synnytys tulee täällä sujumaan :) Voi miten PikkuA on niin suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kyllä se on sellaanen asia että synnytystä ei vaan voi näköjään suunnitella, on mentävä virran mukana :D

      Poista
  5. Melkoinen synnytys on ollut, mutta palkinto on ollut kaiken sen arvoinen. Niin suloinen pieni vauva.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se kyllä aikamoista "pyöritystä" mutta kaiken arvoista. ♥

      Poista
  6. Huh huh. Ei sitten teilläkään mennyt niin kuin suuniteltiin. Tuli mieleen vahvasti oma synnytys, vaikka me mentiinkin vähän lyhyemmällä kaavalla. Suloinen tyttö. Onneksi olkoon vielä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei menny kyllä yhtää niinkun ajattelin, olin kumminki kokoajan sitä mieltä että ehdoton ei sektiolle ja sinne sitte kumminki mentiin :D
      Kiitos paljon Jilli ♥

      Poista
  7. Moikka! Luin raskausmatkasi alusta loppuun yhdessä illassa, kun täällä on sama hematooma harmitus/pelotus/inhotus päällänsä ja rv vasta 17. Onneksi teillä kaikki meni hienosti loppuun asti ja saitte vauvan kotiin, synnytyksen vaikeuksista huolimatta! Olisin ihan mielenkiinnosta kysynyt vielä tuosta sukupuoliasiasta, että kumpaa teillä veikattiin silloin r-ultrassa ja kontrolliultrassa? Ihania vauvantuoksuisia päiviä teille! Terkuin Lilja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa,

      Kiitos ♥ Hyvin kaikki menee vaikka vaikeaa se on niin ajatella kun pelottaa ♥ Tääläkin saatiin vauva turvallisesti maailmaan vaikka oli vaikka ja mitä raskauden ja synnytyksen aikana.

      Meille sanottiin jokaisella kertaa että tyttö tuloo mutta se oli vähän epävarma veikkaus :)

      Poista