lauantai 30. tammikuuta 2016

Rv 37 + lääkärineuvola


Noniin, vauva olisi täysiaikainen ♥ 



Perjantaina pyörähti rv 37 käyntiin. Voitte arvata että täälä orotetaan vauvaa jo kovasti, jopa lapset rupiaa olemaan malttamattomia. Lassikin kysyi että osaatko nyt sen varmasti synnyttää. Yhtenä päivänä tuli kotia partiosta ja huusi heti ovelta "äiti, missä sä oot, ethän oo mihinkään tuupertunu". Kyllä siitä tuloo vielä jollekkin huolehtiva mies kun isoksi kasvaa ♥

Torstaina satoo lunta sen verran että menin lumitöihin. Ajatella, oon tämän 9kk ottanu todella rauhassa, ei juurikaan fyysistä työtä oo tullu tehtyä ettei supistukset kiihdy. No otin kolan kätehen ja kolasin meirän etupihan. Ensinnäkään se ei edes tuntunu missää, oli ihanaa liikkua mutta ei niinkun supistuksen supistusta. Uskomatonta !!! Tuona päivänä niitä oli tosi vähän muutenkin vaikka lääkäri ja opiskelija oli ronklannu paikkoja kahteen kertaan.



Mutta siihen torstain neuvolaan. Muahan ei sen takia laitettu seinäjoen päähän synnytystapaarvioon koska ilmajoella piti olla sellainen lääkäri vuorossa joka ultraa vauvan koon. No tätähän odotin kun kuuta nousevaa. Kuinkas kävikään? Sielähän oli toinen lääkäri ja tiesin että nyt voi ultrat sitten unohtaa. Olin kyllä tosi pettynyt ja ilmaisin sen kyllä myös lääkärille. Pelko isosta vauvasta on kokoajan tuola takaraivossa, Amalian ollessa normikokoinen (rv 38 ja 3600g) ja sekin teki hyvääsesti tuhoja tuonne alakertaa ja ponnistusvaihe oli vaikea. Ja Lassihan oli rv 38 sen 4220g eli mitään pikkulapsia täältä tuskin tulisi jos laskettuun pääsisi.

Lääkäri totesi että onhan tota painoa tosiaan tullut, yli +20kg ja kerroin että kun näin rauhassa ottaa usean kuukauden, ilman yhtäkään lenkkiä yms. niin eipä se paino ainakaan laskuun lähde. Noh, se ny on yksi ja sama miltä itse näytän kunhan ei tuohon vauvaan ei tarttuisi. Myös nestettä on kehossa paljon, sormet ja jalat on kipeät kun puristaa. Lääkärillä oli opiskelija mukana, ajattelin ja sanoinkin ääneen että opiskelija saakin sitten myös tutkia oikeen kunnolla jotta jospa sillä olisi jotain vaikutusta vauvan syntymiseen :')

Sf-mitta otettiin ja se on 36cm, yläkäyrällä mennään. Vauvan syke oli 130-135, jokseenkin tuntui matalalta noihin aiempiin mittauksiin. RR oli 128/76. Mahan päältä kokeiltaessa sanoi vauvan olevan n. yli 3kiloinen ja jos laskettuun asti menee niin olisi yli 4kg. Vauva on alhaalla mutta pää liikkuu edelleen eli kokonansa tyyppi ei oo laskeutunu. Alakerran tilanne oli ennallaan, pehmeä, ulkosuu auki, kanavaa jäljellä. Puuh. Eli nuo jatkuvat supistukset ei tee yhtään mitään :O Streptokokki näytekkin otettiin.

Eli nyt jatko menöö niin että laittoi lähetteen seinäjoelle äippäpolille ja sielä tehdään sitten kokoarvio. Sitten mietitään sitä kuinka synnytetään ja voiko päästää loppuun saakka. Toivon että aika tulisi jo ensiviikolle ettei valuisi kovin pitkälle ne päätökset..

Voi olla että vauvauutisia ei hetkeen oo siis tulossa :') Täytyy ottaa joku päivä masupäivitys kuvat. Instagramissa (kultahippusiablogi) onkin enemmän päivitystä kuvien osalta jotta jos et vielä sielä oo seuraamassa niin tervetuloa!

3 kommenttia:

  1. Sjoen äitiysneuvolassa oli todella asiantunteva lääkäri tekemässä painoarvioita. Mulla on molempien vauvojen kasvua seurattu loppuajasta niiden pienikokoisuuden vuoksi, tosin toisen lapsen kohdalla en ollut niin huolissani, kun eka vauva oli ollut pienikokoinen (2710 g) vaikka syntyikin 10 päivää la:n jälkeen. Toisen kanssa kävin painoarvioissa viikkoa ennen synnytystä, ja sen mukaan vauva painoi 2900 g. Lääkäri mittaili ja sanoi, että "ei tämä kyllä mikään lyhyt kaveri ole, mutta hoikka!" Ja kun vauva sitten syntyi, se paino 3053 g ja pituutta oli huikeat 53 cm. :D

    VastaaPoista
  2. Ootko käynyt omakanta-sivustolla kattoos näkyykö siellä äippäpolin aika? Mulla näky samana päivänä kun lähete laitettiin, ei tarvinnut odotella postia laatikkoon. :)

    VastaaPoista
  3. Hah. Meikäläisellä kävi niin, että kun vauva tuli täysaikaiseksi niin ne lähes koko raskauden piinanneet kipeät supistukset käytännössä katsoen lopahti kokonaan. Pysty käydä pitkälläkin, reippaalla lenkillä ihan ilman mitään. Valokuvaaminen otti voimille lähinnä mahan takia, mutta supparit rauhoittui. No, loppu onkin historiaa. Sie oot käynyt minun blogista lukemassa miten homma sitten meni.
    Ihania nuo lapset. Muistan itse, kuinka innoissani olen ollut pikkuveljieni syntymästä. Varsinkin toisen veljeni kohdalla, koska olin itsekin silloin pieni, vaikkakin ymmärsin jo asioita. Uusi vauva tuntui hirveän jännältä. Viiden nuorimman kohdalla taas murkkuikä jylläsi niin kovana, että osa innosta taittui jo siinä. Katsotaan sitten täällä vuoden päästä, mitä tuo meiän neiti sanoo siitä mahdollisesta pikkusisaruksesta.

    VastaaPoista