torstai 6. lokakuuta 2016

Anelma 7kk + muuta löpinää




Niin se aika vaan on taas kiiruhtanu ja Anelma on täyttänyt 7kk?!? Mitä ihmettä, en jotenkin ollenkaan ymmärrä miten tämä arki menee niin kauhiaa vauhtia. Päivät menee niin nopsaa kyytiä että haluaasin jostain kytkimestä painaa hirastusnappulaa :(

Mitä meille ny kuuluu?

Anelma oppi muutama viikko sitten ryömimään, vihdoin. On se niin söppänä kun päästelöö muka lujaakin menemään. Anelma syö kiinteitä, aamulla ja illalla menöö isoo kipollinen riisipuurua ja päivisin maistellaan. Bataatista ei tykkää ja vissiin se saa masun kipeäksi. Valion rahkoista (5kk -->) tykkää tooosi paljon. Mustikasta ja marjoista yleensäkkin ei tykkää :') Ehkä tää tästä lähtee pikkuhiljaa käyntiin..



Mites meillä nukutaan? Noh :D Ensinnäkin kun laitettiin laita pinnikseen ettei Anelma livistä sieltä niin se ei enää viihry siä ollenkaan. Eli Anelma nukkuu meirän keskellä. Öisin saattaa herätä itkemään, en tierä onko se noista ylähampaista joita on ny tullu läpi se 4kpl vai sitte kiinteistä vai sitte läheisyyden kaipuusta vai sitte tiheänimusta. Jostain se silti huutaa ja kaipaa äidin ihan kylkeen kiinni. Parhaiten nukutaan kun Anelma on keskellä eikä tarvi nostella sängystä eestaas ja Anelmankin unet on piremmät näin. Herää yöllä n. 2-8 kertaa. Jaksan nuo heräämiset ihan hyvin mutta tuo mun  muisti ei meinaa enää pelata eikä asioiden tajuaminen, pahoittelut siitä kaikille.



Isommat lapset on mukamas niin isoja vaikka ovat niin pieniä. Lassilla aika kuluu kaverien kanssa. Kun ollaan "maatila talolla" niin sielä leikkii kaverien kanssa maajussihommia. Mun syrän meinaa pakahtua kun ollaan oltu puimassa leikkiautolla ja viljakuormaa vierähän leikkitraktorilla. Nämä pojat käyttää mielikuvitusta ja onneksi leikkivät niinkun ennenvanhaankin on leikitty. Ei pelailla eikä leikitä puhelimella vaan liikutaan ja touhutaan.
Amalialla on eskarista tullu uusia kavereita joista oon kyllä kovin onnellinen. Ihanaa kun pyyrellään kaverien luokse ja puhutaan leikeistä. Mun tytöstä on tullu nyt niin rohkea, eskari on tehnyt todella hyvää!!
Useasti havahdun siihen että miten lapset kasvaa ja pitää päästää irti. Pitää antaa tehdä asioita ja antaa itsenäistyä. Todella pelottavaa kun sitä haluaasi näitä pieniä suojella ihan kaikelta. Oppiiko tätä ajan kanssa? Mä en millään haluaasi että mun pienet lapset kasvaa isoksi isoon maailmaan, yhyyy.





Mites äiti?

Mun pää pursuaas kaikkia ireoota ja tekemistä mutta kun tuntuu että mitää ei kerkiä, tai sitte mullon pääs niin kauhia ruuhka että pitääs vaan laittaa kaikki paperille ja ruveta toteuttamaan. Lasten (ja miehen) lisäksi mulla kuluu aika koirien ja hevoosen kans. Ystäviäki yritän nährä.  Käsitöitä oon vähä ruvennu tekemään, tekisin enemmänki jos olis aikaa.

Joulukuus ajattelin olla niinkin hurja ja lähtiä helsinkiin koiranäyttelyihin, kera Orvokin ja varmaan Anelman. En tierä mitä siitä reissusta tuloo, tarvisin kipeästi lisäkäsiä mukaan mutta en sitäkää tiä onnistuuko. Hotelli pitäis varata mutta mullei oo mitää käsitystä että mistä. Ääää. Hotelli pitäis olla messukeskuksen lähellä että sais kävellä messukeskukseen. On oikeesti ihanaa lähteä ja niiin jännittävää! Orvokkia hankkiessa toivoin että saan koiran jonka kanssa saa myös näyttelyitä kiertää, toivotaan että kaikki menee hyvin.



Iso asia pyörii myös mielessä. Mitä rupian tekemään isona? Anelman ollessa näin pieni niin en kyllä tierä haluanko lanssiin mennä niin pitkiksi työvuoroiksi? Ja pääseekö sinne edes enää lähihoitajana? Kotona haluan silti olla vielä hyvän aikaa kun Anelma on näin pieni.

Mua kauhiasti kiehtoos mennä törnävälle töihin. Auttaa ihmisiä henkisellä puolella. Mutta pääsenkö lähihoitajana. Vanhuksiakin tykkään auttaa ja hoitaa, mutta haluaasin silti kokeilla "uuttakin alaa".  Opettajaki olis kiva olla kun tykkäisin opettaa. Hirveesti huvittais opiskella mutta se vaatiis monta vuotta taas koulunpenkillä, enhän mä kerkiä tehrä kun lapsia ja käyrä koulua?!

Mun pää on tosiaan aikamoinen vuoristorata. Toisaalta voisin tehdä ihan jotain muuta, eläinten parissa, kaupassa yms yms. Jotenkin kun on tullut rohkeammaksi itsensä kanssa niin olisin valmis kokeilemaan mitä vaan uutta. Sitä on hoksannu että sitä voi melkeen mihin vaan sukeltaa kunhan on motivaatio kohdillaan. Elää tätä elämää, täs on niin paljon elettävää ja kokeiltavaa!



Mutta toki toiveessa olisi vielä 4 lapsi. Mutta kun Anelmaakin oroteltiin se 5 vuotta niin ei se pakosta oo kovin yksinkertaasta. Haluaasin ison perheen jonka kanssa elää ja tuhastaa!! Haluan kumminkin palautua normaaliin painoon ennenkun ruvetaan edes yrittämään. Jos kävisinkin niin että pitäisi taas ottaa hissukseen niin huhhuh, terveys varmaan romahtaas!!

Tulihan tekstiä. Mitä teille kuuluu?










perjantai 12. elokuuta 2016

Se tärkiä uni


Ollaan nyt oltu eka yö täälä meirän toisella asunnolla, keskustassa. Alkukesästähän olin sitä mieltä ettei "ei enää ikinä takasi, hyi kamala" (naisen mieli on naisen mieli :') ). Mutta niin se mieli vaan muuttu syksyä kohden ja rupesin kaipaamaan omaa kotia. Onhan tämä ny pienempi MUTTA silti tämä jotenki onnistuu kaikilta osin paremmin.

The muuttokuorma. Autossa oli sitte lapsia, koiria, pupu + miljoona tavaraa :')



Oon koko kesän nukkunu aika huonosti, toki Anelmalla on ollu osuutta asiaan. Pari kuukautta son heränny yön aikana tosi monta kertaa ja siihen ei oo auttanu ku tissi ja vieressä nukkuminen. Välillä oon heräilly yöllä enkä oo saanu unta useampaan tuntiin ja sitte taas välillä en oo saanu unta kun nukkumaan on menty. Voisin melkein väittää että oman kodin kaipuu on osasyy ollu tähän, mitä en oo taas käsittäny ennenku tänne tultiin. En mä sillä sano että maalla ei olisi mukavaa, tottakai ja kyllä mun syrän sielä on enemmän kun täälä "keskustan hälinäs".  Rakastan meirän toistakin tupaa. Mutta kyllä sillon iso vaikutus että koti on semmonen mitä itse haluaa. Nythän me ollaan oltu sellaisessa melkein alkuperäisessä asetelmassa missä muori on asunut. Täälä keskustassa ollaan siinä asetelmassa mitä ollaan itse tehty.

Meirän pieni amppari <3

Kyllä mä sen tierän että saadaan vielä toinenkin koti näyttämään/tuntumaan omalta mutta siihen menee aikaa vielä hetki, remonttia se kaipaa paljon ja sitä asumista. Eihän sitä voi edes olettaa että uusi paikka tuntuu heti omalta.

Mutta joka tapauksessa. Eilen iski ihan tajuton väsy ja meinasin nukahtaa pystyyn. Koko kroppa vissiin niinkun rentoutu ja nukuin pitkästä aikaa tosi hyvin. Vaikka heräilin Anelmaa syöttämään aika useinki niin uni tuli sen jälkeen paremmin kun hyvin. Tällä haluanki muillekkin sanoa että jos kärsit "uniongelmista" niin kannattaa aika laajasti tätä asiaa tutkailla. Itse en olisi tajunnu että se voisi olla näin pienistä asioosta!

Tässä alla kuva. Eka kuva muutama yö sitten otettu ja tää toinen nyt yöllä. Välillä oon menny ihan vaan 3-4 tunnin unilla, eikä oo mitään päikkäreitä saanu ottaa.





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Metsä




Oon aina rakastanu metsää, sitä tuoksua, rauhaa ja hiljaisuutta. Täälä maalla metsää ja peltoa riittää, niin omaa että naapurien. Yhtenä päivänä lährettiin metsään koko perhe, itte käyn päivittäin koirat juoksuttamassa metsässä mutta nyt lährettiin kaikin seikkailemaan.





Lapset katosi samantien isoille kiville leikkimään ja koirat paini keskenänsä. Orvokki käy välillä tarkistamassa että Anelma on pysynyt kaukalossaan ja sitte leikit jatkuu. Samoilussa kaikki voittaa ja on sitä mukaa paremmalla tuulella ku päät on tuulettunu.



Nyt kun muutetaan keskustaan niin vähän harmittaa se että lenkit pitää suorittaa "kauempana" eikä pääse suoraan pihasta metsään. Noh, son taas sitte järjestelykysymys :D

perjantai 5. elokuuta 2016

Kesäkiiruhien keskeltä kuulumisia



Voisin ny toreta että täälä maalla ei ainakaa tekemisen puutetta ole :D Illalla kyllä lysähtää nukkumaan  tyytyväisenä ja väsyneenä. Päivän aikana istumaan  kerkiää silloon kun imettää. Nytkin kerkiän tätä kirjoittaa heti aamutuimaan kun Anelma vetelee unia.



Meillä päivät koostuu siivoamisesta (lue: Orvokin pissoista), mattojen pesuista (lue: mistä niitä tuloo aina uusia?!), ruuanlaitosta, isompien lasten sekä Anelman viihryttämisestä (lue: Anelma nykyään hermostuu leluilleen ja siitähän pienelle tytölle syntyy kriisi), koirien liikuttamisesta, marjojen keruusta, hevoosten hoirosta (lue: heinätkin on koossa, 13 pyöräpaalia kuivaaheinää on tallessa), Orvokin sosialistamisesta, toisen talon siivouksesta (lue: sinnekkin pitäis pian takaasin), on juhlittu Amalian ja Lassin syndejä, uimassa on käyty melkeen joka päivä (lue: niin lapset että koirat).. Tulikohan siinä ny tärkiämmät. Koneella en kyllä kerkiä olla paljon mitään ja teeveetä en oo koko kesänä kattonu. Puhelimella käyn fb:eessä ja instassa oon kyllä aktiivinen :')



Lapsetki tosiaan on täälä maalla viihtyny, Lassilla ja Allulla on kavereita melkein naapurissa ja sieltä löytyy joka päivä kaveria leikkeihin. Ollaan kerätty mustia viinimarjoja ja vadelmia lasten kanssa, meirän Lassi oli niin täpinöissään kun lupasin rahaa marjojen keruusta ja johan homma kävi vinkiää. On näistä isommista jo niin korvaamaton apu arjen askareissa ja oon heistä niin ylpeä kun auttavat mielellään.



Anelma se kasvaa niin rytinällä.  5kk neukku on jo ollu, mittoja sieltä sitte tarkemmin kun löydän neuvolakortin. Anelma on perusrauhallinen vauva, nyt on huomattavissa ekoja kiukkuja jos ei jotain asiaa saa tehtyä niinkun haluaa. Kääntyy vatsalta selälle ja selälle takasin. Anelma on maistellut ainoastaan kurkkua ja maissinaksua, siis imeskelee niitä kun me muut syödään ruokaa.  Bataatit on ostettu mutta en oo niihin sen edempää sitte perehtyny. Ei niinku yhtää jaksaisi innostaa nuo kiinteät :D



Yöt meillä on ollu aika levottomia jo kauemman aikaa, tierä johtuuko tästä ilmasta. Mutta yöllä syö 2-8 kertaa ja suurimmaksi osaksi nukkuu vieressä. Äidin kainaloinen. Mun mielestä on ihanaa kun rauhottuu viereen ja nukkua pussuttaa siinä niin söpösti. Aamulla tunnen sen kyllä nahoissani kun jokainen lihas huutaa jumittumistaan :D



Orvokki. Son ollu meillä ny kolome viikkua ja johan on hommaa piisannu. Aivan ihana pentu, oikea lössykkä. Ekat yöt oli kamalia, täälä metelöi Anelma ja sitte vuorostaan Orvokki mutta nopiasti Orvokki rauhoittui, nyt yöt menee jo niin että täälä metelöi vaan Anelma :D. Pikku hilijaa on opittu että pihalle pissataan mutta toki vahinkoja sattuu. Eileenkin kun "lenkille" mentiin niin tunsin kovin ylpeyttä pennusta kun kulki vierellä niinkun vähä paremmat vahtikoirat. Orotan että Orvokki saavuttaa lopullisen kokonsa ja sitte on mammalla turvallinen olla kun lenkeille lähdetään.


Mutta lupaan pian päivitellä lisää, nyt käyn pesemäs muutaman maton, taas!! :D

torstai 7. heinäkuuta 2016

Lauma kasvaa


              ♥Ainutlaatuinen Orvokki 


Kuva: Minna Sillantie

Isosta koirasta oon  haaveillu kauan, useamman vuoden. Ihan ensimmäisenä ajattelin että laumanvartija on meirän koira kun täälä maalla ollaan ja hevoosiakin on. Mutta kun osaksi ollaan myös tuola keskustan omakotituvas niin laumis ei sinne olisi kyllä soveltunu. Ja ei olisi mahdollisuutta aidata niin jytkysti koko tonttia mitä ne tarvii. Eli ison rodun etsintä jatkui. 

Rodun on oltava ehdottoman lapsiystävällinen, koko perheen koira sekä osaa vahtia (ilmoittaa vieraista). Vieraita ei saa silti syödä eli ystävällinen pitää silti olla mutta saa kyllä pelotella ulkomuodollaan ulkopuoliset vierailijat.

Alkuun ajattelin bernhardinkoiraa, liityin yhdistyksen jäseneksikin että saan vähän tietoa rodusta. Jotenkin sitten mieli muuttui tämän rodun suhteen vaikkakin aivan ihana rotu onkin. Sitten otin selvää nöffistä. Aivan ihana rotu ja todella kauniskin. Mutta se kuolaaminen ja turkin työläisyys mietitytti. Sitte törmäsin leonbergiin. En ollu kovin paljoa perehtyny rotuun, aina ajatuksena on ollu että ne on kaikki sellaasia ruskeita isoja samannäköösiä möhköjä :D Pähkin nöffin ja leon välillä. Leo voitti.


Se olikin sitte menoa mitä enemmän otin rodusta  selvää. Aivan ihania leijonanpoikia ♥
Ehdoton plussa on se että ovat todella lapsiystävällisiä, son sen tärkein ominaisuus. Nämä osaa myös vahtia mutta rakastavat aikalailla kaikkia, varsinkin niitä lapsia. Hauskaa tästä tekee se että leonbergissä on kaikkia niitä rotuja mitä oon ittelle harkinnu eli non ny kaikki vähä niinku samas paketis :)



Mehän käytiin tutustumassa rotuun tässä lähistöllä. 5 kpl aikuusta leoa oli nähtävillä ja muutama pentukin. Kun mentiin paikanpäälle kattomaan niin kaikki nämä haukkuivat meirät tervetulleeksi. Omistaja sanoi että sinne vaan aitaukseen ja kaksi kertaa siinä mietin että voinko laittaa lapset sinne isojen vieraiden koirien kanssa. Sinne me sitte mentihin sekahan ja sitte olikin jo syrän viety. Kaikki oli niin ihanan ystävällisiä, varsinkin meirän lapsista ne oli erittäin kiinnostuneita ja touhusivat niin nätisti niiden kanssa. Äiteen syrän aiva pakahtui. Päätös oli sitämyören selevä :)



Varattiin pentu Bonnien kennelistä ja pentueen vanhemmat näette täältä: http://www.kolumbus.fi/bonnienkennel/valikkoFI.htm . Pentu on narttu, haaveissa on että päästäisiin näyttelyihin sekä isoin haave on päästä kasvattajaksi. Ikinähän näistä ei voi tietää mitä pennusta kasvaa (Olgan ja Doran kohralla käynyt niin että haaveet on ollut kovia mutta kaikkia koiria ei vaan oo suotu niihin puuhiin, ja siinä mieles pitääkin olla tarkkapirkko että jalostukseen käyttäisi sellaista koiraa joka on siihen hommaan täydellinen) ja maailma ei siihen kaadu vaikka ei tälläiset haaveet toteutuisi. Koira on kumminkin ensisijaasesti perheenjäsen. Mutta aina on hyvä kurkotella niitä haaveita, joskus ne vielä onnistuu :)

Kuva: Minna Sillantie


Orvokin virallinen nimi on:  Bonnien Absolut Unique. Orvokiksi tullaan kutsumaan. Tooosi kaunis pentu, luonteeltaan on vahva ja rohkia. Sunnuntaina haetaan kotia ja kyllä nämä päivät vaan tuntuu menevän hitaasti :')

Kuva: Minna Sillantie


Monet on sanonu jotta miten jaksat kun on näin pieni vauva mutta kun kaikki sen ymmärtäisi että kuinka paljon nämä mun karvaaset lapset antaa voimaa. Sen tiesin jos silloin kun Niiskun ja Boogin aika tuli että kauaa ei näin pienellä laumalla mennä, täältä puuttuu se The Orvokki ♥ Eli kenenkään ei tarvi murehtia mun jaksamista vaan tämän avulla tässä pötkötetään entistä virkeämpänä kohti uusia haasteita. Varmasti tuloo olemaan raskastakin mutta kyllä nämä enemmän antaa kun ottaa. Oon niin innoissani että pääsen tutustumaan uuteen rotuun ja saadaan oma nalle taloon.

Kuva: Minna Sillantie






sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Smoothie, namskis!




Mun aamupala on ollu jo parisen kuukautta smoothie. Halusin leivästä päästä erohon, toki joillaki ruuilla sitä syön mutta yritän välttää. Omistan erittäin herkän vattan ja on käyny mieles että onko mulla joku ärtyvä suoli + laktoosiongelmaa. Raskausaikana vatta oli hyvä. Mutta ei taas enää. Ei tarvi päkistellä pytyllä (tän te ihan varpisti halusitte tietää :') ). Lähimmät ystävät tietääki että mun vatta ei oo koskaa kovin rauhallinen, hah.

Noh, asia ei oo korjaantunu smoothiella mutta vattan turvotus aamulla on vähä pienempää, siltikin illalla se on aika turvonnu ja se taas johtuu vehnästä + jäätelöstä mitä syön aika usein. Jos jollain on jotain vinkkejä tähän mun ongelmaan niin mielelläni otan vastaan! Oon nimittäin kärsiny tästä ongelmasta pienestä lähtien..

Siihen smoothieen sitte, poikkesin ny vähäsen raiteelta. Ei ehkä oo helpompaa aamupalaa joka täyttää useammaksi tunniksi. Mitäpä siihen tuloo? Tällähetkellä teen tällääsiä:

1 purkki Valion pehmeää rahkaa
2 dl vettä
1 banaani
2 dl mustikkaa
1 dl tummia viinimarjoja

Aamuisin omistan kovan nälän, varsinki jos yöllä oon imettäny monta kertaa. Sitte sortuu kaikenmaailman naahimiseen ennen ruokaa, nyt tämä aamupala on hyvin tepsiny siihen. Sekä on raikas alootus päivälle :)

Mistä teirän aamupalat koostuu?

torstai 16. kesäkuuta 2016

Pikku näpertelyjä



Nyt on taas kiinnostus heränny noihin käsitöihin. Ireootaki olis usiampi mutta kun jotenki tää aika menöö niin nopsaan niin useimmiten ne jää ajatuksen tasolle :') Mutta nyt mua ahristi tuo meirän maustehylly. Siis son ihana mutta kun nuo perinteiset maustepurkit on niin ietunan rumia jotta jotain oli tehtävä.

 Kummipojan pilttipurkkia oli jääny kaappihin ja päätin ne hyöryntää. Moon silloon raskausaikana tehny nuota pieniä rusetteja, otin ne käyttöhön kun en muutakaa paikkaa niille keksiny. Kiersin sellaasella joustavalla "langalla" sen kiinni purkkihin ja sitte narun ympärille laitoon koristenauhaa tai miksikäs sitä ny sanotahankaa :D Rusetit oli aavistuksen isoja mutta täytyy niitä virkata lisää toisihin purkkeihin.




Nyt kun meirän Anelma näyttää pitävän leluista kiinni niin alootin tekemään uutta rinkulalelua, tokikin sain vain muutama rivin valmiiksi kun häiräännyin tekemään jotain muuta. Nää oli nopeita tehrä kun on vaan aikaa tehrä. Anelman on niihin helppo tarttua ja niiton kiva imeskellä :D




Tuttinauhojaki vois muutaman tekaasta ku tuttiki pysyy hetken suussa. Näitä on ny väreissä musta, keltaanen, oranssi ja vaalianpunaanen. Monivärinen vois olla ihana!